Hiihtäminen on suosittu harrastus. Moni tykkää pitää itseään kunnossa hiihtämällä vapaa-aikanaan. Jotkut tykkäävät panostaa lajiin hieman enemmänkin, ja silloin voi olla hankittuna kilpatason hiihtovälineet sekä huippulaadukkaat hiihtovaatteet. Silloin pääsee varmasti nopeaa eteenpäin ja ehkä ajatuksissa siintää jopa hiihtokisoihin osallistuminen. Useimmille hiihto on kuitenkin kuntoilumuoto, jota on mukava harrastaa kauniina kevätpäivänä mökillä lomaillessa.
Hiihtäminen on vuosikymmenten ajan ollut suosittu liikuntamuoto Suomessa ja laji onkin helppo aloittaa. Yleensä jokainen suomalainen tutustuu hiihtoon jo koulussa, joten opit saadaan pienestä pitäen. Millaisia erilaisia hiihtotyylejä sitten oikein on? Yleensä hiihdetään kahdella eri päätyylillä, joko perinteisellä hiihtotavalla tai sitten luistelutyylillä. Miten ne sitten oikein eroavat toisistaan ja mitkä asiat on hyvä pitää mielessä kun hiihtää näillä tyyleillä.
Kaksi suosittua hiihtotapaa
Kuten jo mainittiin, niin lähes kaikki hiihtäjät sivakoivat eteenpäin joko perinteisellä hiihtotavalla tai sitten luistelutyylillä. Perinteinen hiihtotyyli on näistä vanhempi ja nimensäkin mukaisesti perinteisempi. Siinäkin on muutama erilainen variaatio, miten eteenpäin voidaan mennä. Suksia voidaan pitää samassa asennossa lähellä toisiaan ja sauvoilla pukataan vauhtia tasatyönnöin. Tämä ei yleensä toimi kuitenkaan kovin pitkää matkaa, sillä se on suhteellisen raskasta, vaikka vauhtia saakin hyvin hetkellisesti. Toinen perinteisen hiihtotapa muistuttaa enemmän kävelyä, jossa jaloilla potkitaan vauhtia vuoron perään. Myös kädet liikkuvat vuorotahtiin, jolloin saadaan kävelyn tai kevyen juoksun kaltainen liike aikaan. Tällä tavalla ei pääse ihan niin nopeasti, mutta se ei kuluta läheskään niin paljon voimavaroja kuin tasatyönnöt.
Toinen suosittu hiihtotapa on niin sanottu luistelutyyli. Siinä missä perinteisellä hiihtotavalla sukset ovat koko ajan suoraan menosuuntaan, ovat sukset luistelutyylissä avoimessa aura-asennossa. Jalat on käännetty niin, että sukset osoittavat hieman sivuille päin ja vauhtia potkitaan samaan tapaan kuin luistellessa. Yleensä luistelutyylissä vauhtia pukataan käsillä tasatyönnöin, mutta tässä tyylissä tasatyönnöt eivät kuormita yläkroppaa samaan tapaan kuin perinteisellä hiihtotavalla. Se taas johtuu siitä, että suurin osa voimasta tulee jaloista, joilla potkitaan suurin osa vauhdista. Käsien työnnöt ovat vain apuna vauhdinotossa. Luistelutyyli on suosittua varsinkin nuoremman ikäpolven parissa, sillä niin pääsee yleensä etenemään hieman nopeammin, eikä siinä väsytä itseään samalla tavalla kuin perinteisen hiihtotavalla.